Sisällön tarjoaa Blogger.

Kalajuttuja kuluvalle vuodelle


Tässä vaiheessa vuotta, kun uudenvuodenlupauksista on jo sopivasti lipsuttu, on hyvä tehdä uusia lupauksia ja aikomuksia. Ympäristöjärjestö WWF julkaisi muutama päivä sitten kuluttajalle tarkoitetun vuoden 2012 kalaoppaan. Oppaassa yleisesti tarjolla olevat ruokakalalajit on jaoteltu kolmen eri värikoodin alle: vihreään, keltaiseen ja punaiseen. Vihreän värin saaneita kaloja tulisi suosia, niiden kalakannat ovat elinvoimaisia, eikä pyynti aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja. Keltaisen kalojen käyttöä tulisi harkita, kalakannat saattavat olla heikkoja tai ylikalastettuja. Myös kasvatettu kala saa pääsääntöisesti keltaisen merkinnän, sillä kasvatukseen kuluu valtavat määrät kalanrehua, jonka alkuperään ja vastuullisuuteen ei vielä kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Punaisia kaloja tulisi ehdottomasti välttää, ne ovat joko uhanalaisia, ylikalastettuja tai kalastusmenetelmät ovat ympäristölle tuhoisia.

Kalaoppaaseen pääset tutustumaan tästä. Oppaasta otin onkeeni hyviä neuvoja, joiden perusteella loin itselleni seuraavat lupaukset:

1. Kotimaisuus
Aion ehdottomasti edelleenkin suosia kotimaista kalaa (en ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi rahdata tuhansien järvien maan kalatiskeihin vonkaleita toiselta puolelta maailmaa), kotimaisesta kalasta aion suosia viime aikoina omassa keittiössä paitsioon jääneitä kaloja, kuten muikkua, ahventa, silakkaa ja haukea. 

2. Aktiivisuus
Lupaan olla tarkkaavaisempi kalatiskillä, kysellä kalojen alkuperästä, kasvatustavoista ja mahdollisista MSC-sertifikaateista. [MSC (Marine Stewarship Council) ylläpitää riippumattomana ja voittoa tuottamattomana organisaationa kala- ja äyriäistuotteiden sertifiointijärjestelmää. Sertifikaatin saaneet kalat on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. MSC-kalat saavat myös WWF:n luokituksessa vihreän valon. Lisäinfoa: www.msc.org]

3. Madot koukkuun
Tykkäsin pienenä hirmuisesti kalastamisesta. Kesäiltojen hitti oli etsiä kesäpaikkamme saunamökkiä kiertävän liuskekivilaatoituksen alta koukkuun sopivia lieroja. Saaliit piti pienen tappotoimenpiteen jälkeen ehdottomasti laittaa kiduksista roikkumaan oksaan. Jostain syystä tykkäsin myös muljautella kuolleiden kalojen silmät nurinkurin, mutta jääköön se kertomatta, jottei mielikuva pienestä herttaisesta kalastajatytöstä tahriinnu.

Ensi kesänä aion monen vuoden tauon jälkeen kääntää ne samaiset kivilaatoitukset ja etsiä matosia koukkuun. Ja laittaa ehkä katiskankin rantaveteen. Ja jos muuta saalista ei tule, keitän särjistä ja salakoista kalaliemet pakastimeen koko seuraavan talven varaksi. 

Lisäksi kiinnitän erikoishuomiota seuraaviin vonkaleisiin:

Ahven
Suomen kansalliskala on loistava ruokakala, jota arvostetaan kalaoppaan mukaan suurena herkkuna monissa eurooppalaisissa keittiöissä. Näitä minulle tarttuu jatkossa useammin mukaan kalatiskiltä – ja toivottavasti myös onkeeni.

Hauki
Hauki on petokala, joten sen elimistöön voi ajan kanssa kertyä myrkkyjäämiä. Hauki voi oppaan mukaan kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja 20-kiloiseksi. Vai olikohan se sittenkin pelkkä kalajuttu? Kokeilen lähitulevaisuudessa taatusti Chez Jasun haukigratiinia.

Kuha
Kekkosen suosikkikala on keittiössämme tuttu näky varmasti myös jatkossa. Kuhissa tulisi suosia suuria, noin puolimetrisiä, yksilöitä, sillä ne ovat ehtineet jo kutea.

Lahna
Lahna on löytänyt tiensä useampaan trendiravintolaan, joten lupaan sen uiskentelevan myös omaan keittiöömme. Lahnat osaltaan ylläpitävät vesistöjen rehevöitymistä, joten lahnan syömisen voisi ajatella pienenä ympäristötekona. Ja jos joitakin kaloja tarttuu kesällä onkeeni, voin vannoa niiden olevan lahnoja.

Lohi
Lohen syöntiä vähennän, ja pyrin siirtymään luomumerkittyyn kasvatettuun loheen. Toisaalta listassani on jo niin monta muuta kalaa, että ei pitäisi olla vaikeaa vähentää lohen käyttöä. Niin hyvää kuin Pohjanlahden villilohi onkin, on se uhanalainen laji, jonka syömistä täytyy rajoittaa edes muutamaksi vuodeksi. Kenties kannat palautuvat ja joskus vielä saan minäkin herkutella villillä lohella.

Made
Talvi on mateen sesonki ja madetta on vielä loistavasti saatavilla jopa lähikauppamme tiskillä. Vielä ehtii madekeiton kimppuun, mutta mikään ei estä mateen käyttöä myös kesäaikaan.

Muikku
Muikku on loppuvuoden pop! Muikkuja lupaan paistaa heti ensi viikolla.

Joki- ja täpläravut
Viime vuonna jäivät rapujuhlat osaltani väliin. Tämä tulee ehdottomasti korjata tänä vuonna.

Siika
Sisävesien siiat sekä kiertovesikasvatetut kalat ovat saaneet kalaoppaan vihreän merkinnän. Täytyy olla tarkkaavaisempi kalatiskillä, sillä siika on yksi suosikkikaloistani.

Silakka
Olisikohan jo aika todeta, ettei silakka tarkoita samaa asiaa kuin kouluaikojen tomaattisilakat. Pari vuotta sitten kaikki ruokalehdet pursuivat silakkaohjeita. Olisikohan joku niistä lehdistä tallessa? Kalaopas vinkkaa tekemään silakkasushia.




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

14 kommenttia

  1. Hyvä päätös olla kertomatta siitä kalansilmien muljauttamista! Mua olis ainakin ällöttänyt.

    Tosi hyviä kalapäätöksiä ja hyvää infoa meille kaikille!(poislukien ne kalansilmät...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ajattelinkin, että parempi jättää se tarina kokonaan kertomatta. :)

      ps. terveisiä Keski-Pohojanmaalta!

      Poista
  2. Sama artikkeli tarttui onkeen täälläkin - kalaa tarttuu omaan onkeen harvemmin. Parasta ohjeessa on, että kaikki parhaat kalat ovat edelleen sallittuja - oikeastaan suositeltuja.

    Tavallaan jäi kyllä tuo silmähomma kiinnostamaan, miksi ihmeessä? tai ehkä en kuitenkaan halua tietää ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ei iskenyt ollenkaan epätoivo. Ja jopa sinisimpukoita saa syödä hyvällä omallatunnolla. Täytyy vain muistaa käyttää monipuolisemmin eri kalalajeja.

      Mitä siihen silmäjuttuun tulee, niin näin jälkikäteen en todellakaan tiedä miksi. Täytyy ehkä kokeilla sitten ensi kesänä. (Tosin tuskin sittenkään siitä raportoin, kun en nyttenkään...)

      Poista
  3. Tärkeä ja hieno kirjoitus! Minä ilokseni löysin luomulohta ensimmäistä kertaa kalatiskiltä (huomenna tulossa postaus toivottavasti). Minua ahdistaa ajatus, etteivät lapseni saa syödä samanlaisia kalaherkkuja mitä minä olen aikoinani saanut syödä, ihan sen takia ettei niitä enää ole.

    Mutta sen verran armoa minulle, että olen oman osani lahnoista syönyt. Lapsuudessa kesäisin syötiin pelkkää lahnaa, joten minun kiintiö on jo täynnä, ainakin koen niin. Vaikka savulahna on hyvää, ainakin juuri savustusuunista tulleena, niin liika on liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös bongaillut luomulohta ja ihmetellyt, että mitä se oikein tarkoittaa. Ilmeisesti se on kuitenkin kasvatettua ja kalanrehu on saanut luomusertifikaatin, mutta en tiedä onko se rehu muuten ekologisempaa. Täytyy vielä ehkä vähäsen tutustua asiaan.

      Annetaan lahna-armoa sinulle! Mutta mä ainakin olen jo unohtanut lahnojen maun, viimeisestä syömisestä on varmaan melkein parikymmentä vuotta, joten täytyy testata. :)

      Poista
  4. Olen lueskellut sitä Eläinten syömisestä-kirjaa ja siinä oli aika ajatuksia herättävää tekstiä myös kalastuksesta. Tärkeitä asioita nämä ja näin kala-allergikollekin. Totta tuo, mitä Sauvahyvänen kirjoitti, aika karmaisevaa, jos ja kun jälkipolville ei jää fisuja...

    Mutta hei, kauhian kivat kuvat tässä jutussa. Valokuvatkin on täällä aina niin kauniita, mutta nämä piirrokset hauskaa vaihtelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt saman opuksen lukemista, mutta siitä tulisi varmaan niin huono omatunto, etten ole vielä rohjennut.

      Ja kiitos kuvakehuista, ihan itse ne eilen aamulla pikaisesti raapustin.

      Poista
    2. No WAUDE Riikka! Nyt menin sanattomaksi.

      Poista
  5. Aivan loistava juttu! Blogisi on taas paljon luettavaa ja katseltavaa pullollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Kiva saada kehuja pro-bloggarilta :)

      Poista
  6. Moi!
    Hyvä teksti ja hyvin näyttää kynäkin pysyvän kädessä, kameran lisäksi.

    VastaaPoista
  7. Kiehtovan elämänkaaren omaava ankeriaskin on näemmä uhanalainen. Synkkää luettavaa. Harmittaa tuo särkikin, kun sitä ei arvosteta. Grillattuna olen syönyt monesti ja on herkkua. Varmasti siitä sais myös todella hyvän liemen. Niin ja hienot piirustukset! (mutta ethän sentään ankeriaan silmiä muljauta?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan olla muljauttelematta ankeriaan silmiä. Ja enköhän ole jo muljautteluni muutenkin muljautellut, joten jätän (ainakin ankeriaat) suosiolla rauhaan.

      Poista